Nykyisin laki vaatii alamittaisen kalan vapauttamista, oli kala miten heikossa kunnossa tahansa. Onnistuneen vapautuksen jälkeen kala, jolle ei ole aiheutunut isompia vaurioita, ja joka on saanut kerätä voimia hapekkaan veden virratessa kiduksiensa läpi, kalastajan tarvittaessa avustaessa, jatkanee elämäänsä hyvävoimaisena. Konkreettinen todistus tästä on se, kun valokuvan perusteella tunnistettavissa oleva taimen tarttuu koukkuun reviirillään, samasta kosken poterosta vuosi toisensa jälkeen.
Joskus elvytysyritykset osoittautuvat hyödyttömiksi (etenkin lämpimän kesäveden aikaan niin saattaa oikeaoppisesta elvytyksestä huolimatta käydä) ja kala kellahtaa selälleen kerta toisensa jälkeen ja löytyy jäykistyneenä joen pohjasta seuraavana aamuna. Vapautettavan kalan kohdalla tunnelma on helposti hankala. Jätän haikeat hyvästit ja olen pahoillani aiheuttamistani vahingoista. Epäluuloisuus kalan tulevaisuudesta vaivaa.
On helpompi tehdä ratkaisu jonka seuraukset eivät jätä arvailujen varaa; lopettaa kalan kärsimykset. Kun kalaa kolkatessa sen läpi kulkevat viimeiset väristykset, on tunnelma väkevä. Kuitenkin sekä saalistusprosessi että saaliin valmistaminen ruoaksi, ja lopulta aterionti, on nautinnollista. Toiminnan aiheuttama mielihyvä saa moraaliset pohdinnat tuntumaan naurettavilta. On vapauttavaa antaa sisäisen saalistajansa ottaa valta. Onnistumisen jälkeen, kalastajaan suhteutettuna rääpälemäisen, kalan kanssa poseerataan kameralle onnellisena ja vapautuneesti hymyillen. Väristykset kulkevat kehon läpi ja välittäjäaineiden viesti on selvä; ruuaksi tappaminen kannattaa.
Tämä hauki päästettiiin lappalaisten perinteiden vastaisesti takaisin harventamaan jalokalakantoja :
Juha Ojaharjun artikkeli kalan vapauttamisesta
No comments:
Post a Comment